Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen. Oli lähtömaljoja juotu, ja yö oli ihmeellinen. Joku huomasi sattumalta, se oli kai Watkinson, Että serenadi sulle ihan velvollisuutemme on.
Ja kolmisin seisahduimme me alle sun akkunas, Ja punaisen lampun näimme me palavan huoneessas. Ah, muistan, ympärillä on ihana Kuuban yö, Ja nuorena hehkuvana joka ainoa sydän lyö.
Me muistamme kuuman poves ja keinuvan vartalos, Ja jokainen huulillansa tuns vielä sun suutelos. Ja me kaipasimme jälleen sinun nauruas solisevaa. Voi, miksi on jätettävä tämä ihanain öitten maa?
Tom lauloi murheellisesti ja säesti Watkinson. Minä nielin kyyneleitä, olin kovasti onneton. Niin rakastin sinua silloin, ja rakastan vieläkin. Ja sun punainen sukkanauhas on aarteeni kallehin.
Sinä avasit ikkunasi, ja kummasti hymyillen Sinä pudotit jokaiselle tulipunaisen kukkasen. Ja me itkimme haikeasti ja horjuimme satava. Ah, Kuuban helmi, sua en unohda milloinkaan.