Kuollut mies ------------------------------------ Hän on kunnon mies, niinhän jokainen on, läpi käytyään krematorion. Hän oli kunnon mies, hän ei puhunut mitään, paitsi: "Minä en rupea puheita pitään!"
Hän aina mietti miten ajan käyttää vois, kun on joka paikkaan kiire eikä mistään pois. Hän meni niin lujaa, niin lujaa että hän lopulta pyyhälsi ohi elämän.
Hän meni niin lujaa, niin lujaa että hän lopulta pyyhälsi ohi elämän.
Ex-vainajan muistelmat ------------------------------------ Sain aamuvarhaisella uutisen ja heti tajuntaani räjäytin ruutisen. Tiedä en toiko peili sen mutta porstuaan mä heitin eilisen.
Se oli niin, se oli niin, se oli niin, se oli rautaa, jumalauta!
Siitä asti, uutterasti, minä elän!
Mä voitin ratkaisevan erän nyt, kuin haudasta mä oisin herännyt. Siitä suoneen piikin rajun sain. Mä käsittävän tajun sain.
Se oli niin, se oli niin, se oli niin, se oli rautaa, jumalauta!
Poistui taakka, siitä saakka, minä elän!
Ruumishuone Goodbye ------------------------------------ Niin se kävi, minä join sen viinin joka kultapisaroin helmeilee. Sain niskaan rautaisen giljotiiniin, sanoin sitä kyllä en toista kertaa tee.
Viime pisaraan, join sen kalkin, ne hengen tahtoi vaan myrkyttää. Telineeksi sain katafalkin, sitähän ne vain tyrkyttää.
Ne voitelivat minut voiteillaan, ja sulkivat lyijyarkkuun. Mutta ensin ne iskulauseitaan, hihkui käärien ruumiin farkkuun.
Mua enää ei riko ylväät miehet jotka vei kaiken pois. Ne yhteiskunnan on tukipylväät, mutta kuka onneton ihmiskunnan tuki ois?
Minä tajusin löyhkän maatuneen ja voimilla viilletyn ranteen. Heikosti, mutta jotta jotain teen, minä jyskytin arkun kanteen.