Ei mua kehtoon silloin pantu kun mä synnyin maailmaan Enkä kotilieden lämpöön minä päässyt milloinkaan Minä synnyin taivasalle siksi joudun kiertämään Taivas vain mun kattonani sammaltyyny alla pään
Sade on mun kyyneleeni tuuli on mun itkuni Pakkasyö on kuolemani lumipeite hautani Kesä kerran kaiken kuivaa kevät lumen sulattaa Aurinko on ystäväni ja se mua vain rakastaa
Ei mulle äiti lauleskellut linnut lauloi mulle vaan Isä neuvonut ei lastaan opin kaiken luonnostaan Minä kuljin paljasjaloin leivänpalan työstä sain Taivaan alla yöni vietin sammalmatto vuoteenain
Ei mua sisko tuuditellut puiden latvat heilui vaan Veljen kans en painiskellut jouduin yksin kasvamaan Olin yksin maailmassa niinkuin tähdet taivaan on Mitä varten taivas mulle antoi orvon kohtalon