Sinun käsissäsi sydämmeni on Pidä kiinni ennen kuin käsistämme vuotaa Surun kyneleet ne haavat aukaisee Liian syvät on ne kestää Lyhyt aikamme on kun sydän iloitsee Kunnes tummuu ja viini surumme täyttää
Lasistako tehtiin seinät sydämiin Kun aina joku jossain tuskaa huutaa Miksi valittiin väärät kuninkaat ja jumalat heitä johtaakseen
Toiviomme patsaissa joiden alla kukkia Värit ja ilmeet tarkoitettu kuihtumaan Opimme unohtamaan Opimme vastaan nousemaan Aika se vain muuttuu