Olet vapaa sielu, koruton vähäeleinen myöhään ymmärsin sen, minä hiomaton heijastus peilien ei kohtausta ei näytelmää ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu
en ole enää varma siitäkään toivottavasti niin tapahtuu minä olin draamakuningatar ja sinä ovi rehellinen valvoit yön katsellen kun nyt uin edessä näen tien mittaamattoman näköiseni naisen sitä kulkevan olit mennyt kun minä päälleni puin
kevyisiin askeliin ääniin hiljaisiin minä aamun tullen kaiken menetin eleisiin koruttomiin sun silmiin lempeisiin mut tyhjyyteen lähetettiin jäljellä on ikävä koruton
olo niin paljas, hävettää jos joku huomaa sen, etten kartalla ole voiko ne tietää on tieni monimutkainen ja että lähdit sovussa itsesi kanssa niin kevyin askelin niinkuin sellainen joka voi katsoa taaksensa aivan puhtain sydämin pelkään liikaa sen sattuvan päälle vyöryvän muistojen tulvan sanoit oon helvetin kaunis kun nukuin minä pelkään patoni murtuvan kaiken kauniin yli kuohuvan minä unessa paikoillani uin
kevyisiin askeliin ääniin hiljaisiin minä aamun tullen kaiken menetin eleisiin koruttomiin sun silmiin lempeisiin mut tyhjyyteen lähetettiin jäljellä on, ikävä koruton
lohduton on mereni rannaton ja sen aallot mulle liian suuria on
kevyisiin askeliin ääniin hiljaisiin kaikki irti leikattiin jäljellä on ikävä koruton