Hän pikkuhiljaa heräilee Yön jäljet pois keräilee Hän menee Joen kahvilaan Ja katselee kahviin mustanpuhuvaan Joe häntä riisuu katseellaan
Hän kadulla partioi Yksisuuntaisen kadun päässä hän vartioi Nainen huuhkajahatussaan Siellä se tunnetaan Asemapaikallaan
Häntä saat sä koskettaa Mutta se maksaa sulle paljon rahaa Muttet koskea saa Hänen unelmiin niillä ei ole hintaa Niillä on oma paikkansa Viikattuna sängyn laidalla Joka hän niiden silkkiin kietoutuu Kuningattaren lailla
Hän asemapaikaltaan palailee Aamuliikenne vastaan virtailee Rapusta hän kotiin kiireesti menee Ennen kuin naapurit lähtee Sitten hänellä aikaa on itselleen Ja hän haaveilee
Talosta meren rannalla Kun lapset leikkii sinisen taivaan alla Ja hän ja viimein se oikea meren aalloilla nyt ja aina
Häntä saat sä koskettaa…
Saat sä koskettaa Jos sulla on siihen varaa Arvotavaraa on unelmat Niitä ei voi ostaa Hän voi sulle tanssia Niin kuin tää hetki oisi se ainoa Mutta unelmissaan ei kukaan toinen voi olla jaolla ”Maksaa liikaa antaa koskettaa unelmaa”