Kalle Ahola - Rumat lapset | Текст песни

• Тексты песен
• Kalle Ahola
• Rumat lapset

Sateen vyöryessä tuulilasiin me saavutaan kaupungin laidalle
kaksi väsynyttä matkaajaa vailla karttaa ja yösijaa /
Kellon viisarit kuin Dalin taulussa sulaen mutkalle taipuvat,
syviä varjoja, risteys usvassa, tää matka on vasta alussa / eikä me palata /

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä /
se kaikki mikä sai meidät rakastumaan ja pakenemaan / eikä me kaduta /
Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä /
vapaina kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkalla.

Sateen tauotessa etsitään majapaikkaa vanhan kaupungin laidalta
mutta punaista mattoa ei meidän eteemme rullata /
Pitkiä katseita, harmaita torneja, ikkunoissa verhot heilahtaa /
rumien talojen rumia lapsia ei tännekään taideta kaivata / mut me ei kaduta /

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä /
se kaikki mikä sai meidät rakastumaan ja pakenemaan / eikä me palata /
Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä /
vapaina kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkalla.

Me luultiin pääsevämme eroon kaikesta / mutta täällä jokainen /
pakomatka päätyy aina pääkadulle /

Koeta kulkea tää päivä mun kengissä, nähdä mun silmin ja tuntea mun sydämellä...



Kalle Ahola еще тексты