Öisen taivaan kuningatar musta joutsen suruvirren laulaa taivaan itku metsän täyttää rikkoo synkän hiljaisuuden
Syvyydestä kutsu kaikuu käy täältä portti tuonelaan musta vesi eloton väsynyttä ruumista hyväilee
Varjot tanssii yllä unohdetun saattaa sielun kadotukseen
Laulu menetyksen, laulu kuoleman kadotukseen eksyneen tuomitsee hautapaikka kuusimetsän kehystämä leposija lohduton ei täällä tuulet puhalla ei laula kuikka ulapalla mustan lammen syvänteessä on koti kalmankantajan
Elämässä petetty, kuolemaan johdatettu polun päässä portti viimeinen leposija alla taivaan mustan, kuun mustaan lampeen käyn ikuisesti nukkumaan