Hiljaa vaikeroi valo Varjo valtaa mielen Repii auki arvet Kiroan loiset lihastani Pesen ruumiini puhtaaksi Väärän sanan katkusta Kirjoitan lihaani Loitsut vihani
Kylmä kosketus viiltää ihoani Ajaa minut hurmion valtaan Yksi aatos mielessäni Totuus palaa sisälläni Aika tullut on Minun aikani Nyrkki rautainen Nyt nouseva on
Hahmo kauan kadoksissa Kulkee jälleen luokse patsaan Palvoo kuvaa Kumartaa ilmaa Ei saavu valkeus Tyhjää lupaa
Kurja jälleen eksyksissä Ristii kädet yhä vain Minä hiivin varjon luota Murskaan kallon patsaan palvotun