Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet loukattu sydän ei armoa anna jatkaa yksin vaan
Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa ei enää koskaan rakkaus uhkaa pettynyt ei sitä mukanaan kanna enää milloinkaan
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain palaamaan rauhaa saa itselleen
Ei kenenkään hän on syntynyt yksin kulkemaan Ei kenenkään hän on oppinut sydämen sulkemaan Ei kenenkään Ei päästä ketään lähelleen vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen
Öisin on pimeää helpompi sietää Synkempää matkaa huominen tietää Eilisen valo ei kauas kanna se sammuttaa
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen
Ei kenenkään…
Ei saa häntä ihmisiin luottamaan ei suostu näyttämään tunteitaan sen pelkää sattuvan liikaa,sydämeen…