Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu. Käy neitonen armaansa luo. Vielä aamuauringon rusko poskillansa on, sä suukkonen kullalle suo. Vaan ennen kuin huomaat, jo päivä laskeutuu. (päivä laskeutuu) Yön halla vie kukkaset pois. Leiki, leiki nauraen tämä hetki keväinen, kuin ainutta aikaasi ois’.
On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi kuinka kauniisti se sydämessä soi. Tuon sävelen herkän mä kerran vain saatan kuulla sielullain. Sen Luojani loi. On elämä laulu, niin ihana laulu. (niin ihana laulu) Voi, miksei kauemmin sen sävel elää voi. Miks’ heti jo helkkää se tuskaa pelkkää. Tuokion vaan riemuaan meille soi.
Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu. Käy poika niin tyttönsä luo. Näin se aina ollut on täällä alla auringon: Soi hetkisen laulu vain tuo. Ja ennen kuin huomaat, jo päivä laskeutuu. (päivä laskeutuu) Yön halla vie kukkaset pois. Leiki, leiki ystäväin tämä kaikki tässä näin ainutta aikaamme ois’.
On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi kuinka kauniisti se sydämessä soi. Tuon sävelen herkän mä kerran vain saatan kuulla sielullain. Sen Luojani loi On elämä laulu, niin ihana laulu. (niin ihana laulu) Voi, miksei kauemmin sen sävel elää voi. Miks’ heti jo helkkää se tuskaa pelkkää. Tuokion vaan riemuaan meille soi.
On elämä laulu, niin ihana laulu. (niin ihana laulu) Voi, miksei kauemmin sen sävel elää voi. Miks’ heti jo helkkää se tuskaa pelkkää. Tuokion vaan riemuaan meille soi.