Minun aurinkoni on himmennyt, eikä idästä nouse mikään. Näinkö äkkiä valoni sammui, tulin ilottomaan ikään. Mustanpuhuva muistojen haamu vain livahti kaapista ulos. Joko on aika minunkin laskea elämäntehtäväni tulos?
Oma luumupuuni on kukkinut, mutta kuivuivat luumut puuhun, eikä niukoilla eväillä koskaan, kukaan ole mennyt kuuhun. Mehiläisistä muisto vain jäi, eikä tuulikaan hyväile pintaa. Rakkaus syttyy, rakkaus sammuu, turha on itkeä hintaa.
refrain: Oi, oi onnenonkijaa, jolta vesi on kuivunut alta. Katkesi siima, karkasi kala. Loppui luonto kai kalastajalta. Oi, oi onnen onkijaa. Saalis katosi, pimeni ilta. Unohdit nimen, hävisi kuva. Sortui sielujen väliltä silta. Oi, oi, oi - oi, oi... katkesi siima, karkasi kala, loppui luonto kai kalastajalta.
Ei ikkunastani kuutamo kurki ja tähdet ei jaksa loistaa.
Lähdettyäsi pimeys jäi, ei sitä sähköllä voi poistaa. Oisko pitänyt miettiä ensin ja harkita kylmällä päällä kuinka voi käydä huonolla onnella rakkauden liukkaalla jäällä.