Niitä laulaa kymmenen sielua vuorille aikovaa tie läpi jäisen maan kulkee unohdettuja, vaikeita polkuja
2. Kit
Metsäpolku valkealla lumella oksien lomassa, joskus katoaa lumimyrsky pian tuudittaa ja ulvoo kylmään kuolleille
Metsästäjät peittää hiljaa jäljet ja virittää ansat terällä piirtää, havupuihin oudot verimerkit
Pakkanen tappaa hiljaa kun saa jotakin elävää ansaan ja kulkija jokainen tuntee sen henkäyksen sormissaan
3. Khurum
Yksi kymmenestä sairastuu ja eikä jatka nopeat jäähyväiset ja tie vie eri suuntiin
Unessa tuo yksi näkee kun tulinainen tanssii lumi värisee, vaan ei sula sitten uni päättyy
Maa, kylmä maa lumen alla, alla suojassa näetkö auringon nousussa yhdeksän varjon taipuvan tuulessa
Aurinko painuu mailleen ja yhdeksän hahmoa unilleen lumimyrskyn juhliessa saapuvaa yötä
4. Nila
Siellä kaukana tiheikössä Sorni Nain ujellus on uhkaava jumalatar manaa lumimyrskyn karkottaen matkaajat
Punainen päivä laskee
Valo kajastaa teltasta kun yö lipuu laulu ja hiljainen nauru kuuluu tuulessa yksi jo nukkuu myötä kehtolaulun toinen rustaa päiväkirjaan viimeiset rivit
5. At
Isku ja pelko, leikkaa kangasta kaikki lämpö katoaa hetkessä vain huudot ja pimeys ympärillä juokse... pakoon kylmyyttää
6. Khot
Aika on jäätynyt, sen tuoksu on kylmä talvi itkee hurjana vailla lämpöä ulvoo vaatien tekee vain hulluksi samaanit lyövät rummuilla rukouksia vihaisille jumalille Uralin lapset surevat yhdeksää kylmää arkkua
Solaan saapuu aamun kultainen jumalatar yhdeksän varjoa venyy rinnettä alas solan päässä istuu heidän tuleva turma tämän metsän ja maan valtiatar
7. Sat
Sorni Nai tappaa hiljaa kun saa jotakin elävää ansaan ja kulkija jokainen tuntee sen henkäyksen sormissaan silmäripset jäätyy kylmässä talvituuli puskee ikkunaa juna kiiruhtaa, halkoo yötä kuljettaa yhdeksää ruumista