Elämä kuin veteen piiretty viiva Kosketuksesta hajoten kyyneleiksi särkyen
Askeleiden äänet kantautuvat kaukaa Aika pysähtyy Pelko odottaa huutaen
Älä menetä uskoasi, ei saa vajota pohjaan Anna surusi johdattaa läpi kylmän aikakauden On aika päästää irti kahleista menneisyyden Korkealta ja kovaa saapuu painajainen
Sateessa kuolleena silti hiljaa hengittäen Tuntea ei voi kuin pelkoa
Kylmät kädet koskettaen ilmaa Aikasi tullut jo on Silti loppu ei tule itsestään
Älä menetä uskoasi, ei saa vajota pohjaan Anna surusi johdattaa läpi kylmän aikakauden On aika päästää irti kahleista menneisyyden Korkealta ja kovaa saapuu taas painajainen
Ei saa vajota pohjaan Kahleissa menneisyyden Ei saa vajota pohjaa Kuiluun kuolleen eilisen