Jo tuhannet vuodet olin kärsinyt tuskastani Ennen syntymääni sekä jälkeen elämäni Elämän pimeät kolkat rantautuivat syvälle sieluuni Olenko jo tarpeeksi kärsinyt En nähnyt koskaan valoa tunnelin päässä Näin ainoastaan sieluni sirpaleet Menetetyn rakkauden, tuhkat menetetyn elämän Jokainen askel toi minua lähemmäksi kirottuun huomiseen
Pois minusta rakkaus tunnetko sen henkäyksen vapauden Nuo vaikeat vuodet tuhoutuen, palaen liekeissä helvetin
Olet niin kaunis, hiljainen Miksi sisälläsi pidit sen Kaiken sen tuskan, elämän epäonnistuneen
Myrskystä nousten tulen taas yli suurten vuorien Alkanut on aika pimeyden Koskaan se lopu ei
Olen jo koonnut kappaleeni, tuonut sodan sisälleni Kaiken kauniin kadottua unohdan tuominneeni Sieluni Sirpaleet