Elämän seitsemän merta on jo jäänyt kauas taa Satojen kuohujen jälkeen on allani taas maa Ruostuneena viimein laiva saapui satamaan Peninkulmien takaa etsittyään kotiaan
Tulen läpi tulen, minä matelen luoksesi rimpuilen Läpi harmaan kiven, helvettiin ja takaisin aivan niinkuin lupasin Selätän tuulen, muutan sen suunnan opetan sen lentämään Yli hyisen meren, kotiini palaan olen Tuli, Vesi, Ilma ja Maa
Yksinäisyys täytyy kestää se sielua kuluttaa Ei sitä tarvitse sietää se pitää vain unohtaa Keskellä jotain mihin apua ei saa On silloin hyvä tietää joku rannalla odottaa