Kun iltaisin, yksin jään, sua mä silloin mietin. En ymmärtää voi miksi lähdin pois. Mä parhaimman, vuoden sun kanssas kahden vietin. Kun uudelleen taas kaiken alkaa vois Pyydä vain mä lennän niin kuin siivin, halki yön ja herään suudelmaan. Vuoteeseem sun viereen hiljaa hiivin, siihen jään en lähde milloinkaan. Mä saapuisin, jos mä vain, tulla uskaltaisin. Mä siitä öin ja päivin unta nään. Ja haaveilen kuinka taas kanssas olla saisin, ja kainaloon sä painat jälleen pään. Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin, halki yön ja heräät suudelmaan. Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin siihen jään, en lähde milloinkaan. Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin, halki yön ja heräät suudelmaan. Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin, siihen jään en lähde milloinkaan. Pyydä vain mä lennän niin kuin siivin, halki yön ja heräät suudelmaan. Vuoteeseen sun vierees hiljaa hiivin, siihen jään en lähde milloinkaan.