Kerran kuljin yössä korven, lepikossa pilpattelin, öitsilempi mielessäni levotonna mieletönnä mettänpeittoon niinpä jäihen kootuimpa maitten alle Sillä laulaa luikuttelin soitin soitttoo suuna päänä
On se mieleen siellä alla mettänpeiton valtiaalle vuoren alla vanha v oima tammen alla suuri mahti
Enpä tiennyt enpä tainnut päivän kulkuu tutkannutka enpä tainnut, enpä tiennyt missä lienin missä lauloin
Kauvan lauloin, kauvan soitin kauvan lauloin runojani Meni mieli muille maille kiihko kauvaksi katosi Ikiunho vuoren alla, ikijätti tammen alla,
Sielt kun viimein poies pääsin, perukoille pirttiseeni, unimuisto mielessäni, pelko pieni pääkopassa.