Aikaa sitten tänne tultiin, monet Kannaksen jäi multiin, Karjavaunut kansan rippeet tänne toi. Hämeen hiljaisilla mailla, asiat on sillä lailla, nää mein rallit, ettei vanhal viisii soi. Seudut vieraat, tavat uudet, nielty on jo katkeruudet, vaikken menneistä vois mitään unohtaa. Sulle kertoa voin sen nyt, yötäkään ei ole mennyt, etten unissain ois nähnyt Karjalaa.
Kekiniemen, Kuparsaaren, Vuoksen yllä sateenkaaren, ne mä muistan niin ja paljon muutakin. Sitä toiset tiedä eivät, kuinka paljon meiltä veivät, kaipaan kotia, sen pihapuutakin.
Kuka ties mä kerran palaan, Käkisalmeen, Sortavalaan, siitä selviäisin, miettimään vain jään... Katsoa nyt kuinka kestäis, kyyneleensä miten estäis, kotiseudut Antrean jos vielä nään.