Taon yksin sieluni mustaa varjoa muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa ei keskeneräinen kuva lämmitä ei se tuo varjon valtaan lohtua
Hyvin osasin kyllä alkaa kunpa osaisin joskus lopettaa miksi jatkaa matkaa joka johtaa rumaan muotokuvaan ihmisen irvikuvaan kapisen rakin elämään jämään josta käteen jää plus miinus nolla (x4)
Katson luomustani yössä hohtavaa se ojentelee kynsiään, kutsuu rinkiään leikkimään seuratkaa johtajaa kulkemaan helvettiin johtavaa tietä
Hyvin osasin kyllä alkaa kunpa osaisin joskus lopettaa miksi jatkaa matkaa joka johtaa rumaan muotokuvaan ihmisen irvikuvaan kapisen rakin elämään jämään josta käteen jää plus miinus nolla (x2)
Hyvin osasin kyllä alkaa kunpa osaisin joskus lopettaa miksi jatkaa matkaa joka johtaa rumaan muotokuvaan ihmisen irvikuvaan kapisen rakin elämään jämään josta käteen jää plus miinus nolla (x4)