Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa ja Lappi oli jättiläisten maana kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa sulhasenaan nuori uljas Saana
Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa silloin astui kirkkoon tumma Pältsa Ruotsinmaan hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa
Hän aikoi estää häät ja kutsui velhot avukseen ja pian saikin juhlakansa kuulla kauhukseen kun pohjoisesta vyöryi jää ja yltyi tuuli
Kirkkokansa pakeni ja Mallaa sylissään myös Saana alkoi juosten turvaan kantaa he kauas eivät ehtineet kun jäivät alle jään ja jähmettyivät Kilpisjärven rantaan
On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet kun jäinen pohjoistuuli soi myös itkee Saana