Valtatiet ovat liian leveitä ja vauhti tyhjää päätä huimaa
kylmästä Pohjantähdestä yritetään repiä lämpöä, voimaa
ja asumukset täällä päin ainakin niin kerrotaan
ovat täynnä varjoja joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa huuhtoen pahan meistä pois silloin sinua pitelen, saan kuvan miltä tuntua vois sinä minussa minä sinussa mutta vain hetken lainassa minä sinussa sinä minussa vain pienen hetken lainassa
Aamu-uutiset ovat aina synkempiä kuin itse aamut
ja kotipihassa riehuvat aina esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto on aina meitä vahvempi
liian nuorta viiniä sen päälle lohduksi, ja unta tai kuolema