Sinä saattelit poikasi täyteen junaan jäit laiturille sydän syrjällään saattelit poikasi et arvannutkaan sen olevan matkansa määränpään
Kuljit kuin sumussa vuoden ja kaksi odotit kirjeitä aivan turhaan ja olosi muuttui vain pahemmaksi kun näit kuinka naapurissa surraan
Taivas on hiljaa pappi puhuu, vaikka nähden sen hiljaisuuden tähden moni täällä itkeä saa taivas on hiljaa ei se tarjoo lohdusta helpota kaipausta ei lämpöä se jaa ja pappi puhuu vaan
Pihaasi astelee se hahmo musta jonka jo arvasitkin saapuvan poikasi kaatui ilman katumusta ja lunasti näin taivaspaikan
Taivas on hiljaa...
Nöyrää kansa on ja kiittelee köyhää satoa kun se niitelee jauhaa leipää puun kaarnasta saarnaa kuulee olemattomasta
Oi, isänmaa pappi puhuu, vaikka nähden sen vaatimusten tähden moni äiti surra taas saa Isänmaa vaadit rakkautta ei Rokkaa eikä Sutta voi luodit haavoittaa näin pappi puhuu vaan