Kuun ympärillä on kehä tähän hallayöhön loppuu kesä kietoudun tiukasti vaatteiden sisään kun kylmä tuuli puhaltaa
Mustan veden äärettömyys vaiko omantunnon äänettömyys minua houkuttelee tänne kivikkoiseen rantaan?
Ja jos jonkun sainkin kainaloon tiesin, silti yksin oon sen kauniin kukan kadotin enkä koskaan saanut takaisin Puolestani anna ruumiisi edestäni vuodata veresi loputtomia ehtoja sanelin yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu!
Kuljemme yksin täällä kyynelten kastelemia teitä synkkyyden vankina etsimme muita eksyneitä
Katselemme kuinka aallot piiskaavat rannan kiviä, limaisen roskan sekaan enkelten siipien höyheniä