Ei armoa vain ankarūtta vihaa ilman rakkautta halla vie hyvän sadon penni on alku perikadon rakkautesi hihassamme roikkuu pīkkinä lihassamme on kai Piru merrassa jossain yläkerrassa
Kuljet pimeässä kuin häpeilevä kuniŋas kansasi hylkäämä lastesi jättämä ja kaukana jossakin māilmasi roihuā māilmanpalo sytytetǟn uudestān ja uudestān Ei kiveä jǟ kiven pǟlle, ja nimeä Jumalan tās hūdetān turhān Isä Meidän!
Isä Meidän, joka olet Taivaissa pyhitetty olkōn sinun nimesi tulkōn sinun valtakuntasi tapahtukōn tahtosi myös mān pǟllä nīn kuin taivāssa Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme antēksi nīn kuin mekin annamme antēksi nīlle jotka ovat meitä vastān rikkonēt äläkä sāta meitä kiusauksēn vān päästä meidät pahasta sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti Āmen.