Isoja ovat lapsuuteni puut alastomia runkoja tuulettomia, linnuttomia mustia rankoja
Ei lapsena ikinä eksynyt metsään vaikka tahtoikin nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo tai vaikka tahtookin
Katsomme pimeyttä silmiin unta joka ei jää elämään kuin hetken vain katsomme pimeyttä silmiin unta jota ei nää kuin pienen hetken vain Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa mut sano vaan se tuhanteen kertaan Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa mut sanon vaan ja vielä sen kertaan
Epätoivo matkustaa busseissa, metroissa, junissa tuijottaa väsyneitä kasvojaan pimeyttä vasten ikkunoista
Nähden ruosteisen maailmapyörän joka natisee tuulessa kuin maailma yksin tyhjässä avaruudessa
Words spoken by a stranger
Tall are the trees of my childhood naked tree trunks without wind, without birds black stalks
As a child he never got lost in the forest, even though he wanted to Now he gets lost, although he doesn't want to or even though he wants to
We look darkness into the eyes The sleep that doesn't remain in life but a brief moment The sleep that can't be seen no more than a brief moment What you say is like the words spoken by a stranger but please go ahead for the thousandth time What I say is like the words spoken by a stranger but I go ahead and say it and repeat it once more
Despair travels on buses, on subway trains, on trains stares at its tired faces against the darkness in the windows
Seeing the rusty Ferris wheel that creaks in the wind like a world alone in the emptiness in space