Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi sen rantoja kaluan kuljen tahallani itseni eksyksiin on niin lämmintä olla täällä sädekehäsi hehkussa pehmeiden siipiesi suojassa aamuauringon lantiolla
Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun aamun kirkkaassa valossa kun sinut viereeni saan et pääse pois ollenkaan et lennä enää milloinkaan valon rajalla, rajalla taivaan ja maan on kylmää, vesi jäätyy uomaansa siellä kadonnutta sydäntäsi etsit löydät yön joka päivää keinuttaa