Kaksitoista vuorivaahteraa Rinkinä seisoo Lehdetönnä oksat keinuu Pimeässä Samettiset verhot ujosti heiluu Palanut öljy syysyössä tuoksuu Pelko on avain Pelko on avain
Tuuli hetken lepää Se huilii paikoillaan Lehto on aivan hiljaa Se odottaa Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu Kun portti aukeaa Pelko on avain Pelko on avain
[CHORUS]: Punahuoneessa istun, verhotussa Musiikki leijuu ilmassa Veripukuinen mies nauraa ja tanssii Tuulen heiluttamissa oksissa Kun musiikki päättyy Valot välkkyy punaisessa huoneessa Nauru kuin petojen pidot He kutsuvat paikalle tulen En ole enää minä
Kaksitoista vuorivaahteraa Rinkinä seisoo Lehdetönnä oksat keinuu Pimeässä Samettiset verhot ujosti heiluu Palanut öljy syysyössä tuoksuu Pelko on avain Pelko on avain