Kymppilinja - Kaupunkilapset | Текст песни

• Тексты песен
• Kymppilinja
• Kaupunkilapset

Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa.
Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa.
Vilpitön riemu jota harvoin näkee muissa, leikki
jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa.
Murrosikäset vaununperällä kiroillaan,
kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan.
Leijonat taulassa keski-ikäsii sikoja,
juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan.
Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin,
ja toinen turvalleen kaatuu. Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää
Jeesusta!", joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta."
Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan, kaivaa taskusta osotteen,
sijaintia tiedustaa. Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee.
Nousen ylös kun pimeydestä pysäkki ilmenee.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Aurinkomme nousee pitkänsillan rannassa,
torit herää henkiin, mul on koko stadi vastassa.
Jokaiset puut, puskat ja pensaat, talot, seinät,
valot, köyhät ja kersat, sporat, metrikset,
kellon alta mantalle, kluuvista kamppiin ja
Mannerheimin patsaalle. Helsinki, nimi pelkästään
muusana, kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana.
Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken, tän kauneuden,
tunnelman ja katukuva-taiteen. Hienosto perheen sekaan
huittien ja hatsien, täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii,
mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!"
Ilman huolii mä löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin
ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist
hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois.
Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs
ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä,
aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään.
Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa,
muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan.
Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä,
asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä.
Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit,
sporapysäkit, isot kirkot ja tornit.

Nää talot maalaa muistoja seinämiin
mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii

Autoi, dösii, raitiovaunuja, ihmisii, eläimii, itkuja, naurua.
Sopivan vilkasta ja tapaturma altista,
stadissa, oma koti kullan kallis. Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Kymppilinja еще тексты