On hiljaisuus vuorilla usva käy. Vaeltajalle ei pilven alle kuutamon lyhty näy. On hiljaisuus yö yllä kumpujen. Yön sadan vuoden varjonsa luoden menneestä kertoen.
Itkeneet on äidit lukea, kuinka voisi kyyneleet kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien.
Varjot nuo vain kumpuja vartioi. Unessa kehrää unelman lankaa maan kovan kohtalon. Mantšurian kummuilla tuuli soi uinuvaan kukkaan, hohtava kyynel kasteesta jäänyt on.
Itkeneet on äidit lukea, kuinka voisi kyyneleet kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien.
Mantšurian kummuilla tuuli soi uinuvaan kukkaan, hohtava kyynel kasteesta jäänyt on.