Hiljalleen tummuva maa hetken kauniin mieleen saa kaiken taas muistan kuin eilisen päivän muistan tuon tähtien vyön valaisseen hohteellansa sydänyön ja myös pienen hymyn häivän jälkeen suudelman
Kun katson tähtiin hopeisiin samoin taas tunnen kuin me tunnettiin sormin kuin niin uteliain kättäsi kosketin hiljaa vain
Kun katson tähtiin hopeisiin palata saan hetkiin kauneimpiin koskaan nähdä en saa upeampaa aamua nousevaa
Sydämes holveihin vain silloin mahtui maailman enää ei ystäväin polkumme kohtaa siksi mua näin lohduttaa tähtien kirkastama taivas saa ja ne kerran luokses johtaa siellä koti on