rannan kailasaareen tyttö vehnän vaalee liekin lailla huiviaan heiluttaa vastapäiseen rantaan tyyni vesi kantaa puheen sorinat ja naurunremakan tavallisen tyttö, tavallisen poika tavallisen lailla tahtoo ahertaa ei kanna synnin säkkiä sydän syvää pläkkiä elokuu on hopiaa, haaveita vaan käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta lahden taakse poukaman näet heidän soutavan ukkoslinnut huutaa jo taivaalla myrskypilvet riehuvat aallot alla kiehuvat maailma se muuttuu, meitä keinuttaa tavallisen tyttö, tavallisen poika tavallisen lailla tahtoo ahertaa paljain jaloin kulkevat, polun pohjat tuntevat yläalamäkeä päivät olla saa käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta onnen sepän takomat sattumat ja salamat koskaan ei voi tietää, kummanko saa jos rakkaus on lakia onni suuri avara lukemattomat tähdet kimaltaa taas tavallisen tyttö, tavallisen poika tavallisen lailla tahtoo ahertaa leivän reikä levenee elon eväät kevenee mitä minä saan – ollahan ny vaan käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta käden tyttö ojentaa ja vielä onnensa saa vastaan juoksevan kietoo lämpöön syliin suojaan kaikelta