1. Se hupaisa ilta muistuu mieleni viel,jonka vietin mä Imatran rannalla siel. Sie Himan mä ihanan kohdata sain, Hän kukoist kuin kukanen kedolla vain siel vain 2. Pyymit ne ne hatussa lenteli häl sinisestä silkist oli klänninki pääl Ketjut kultaset kaulassa välähteli vaan Sillä Hilma oli neitinen vierahan maan. 3. Vaikka silkkiä ja kultaa hänen yllänsä loist, ei rakkauden iloa hän löytanyt toist. Hän tarjosi kätensä ja sydämensä mul jä liitto se tehtiin kuin laulussa kuul. 4. Fiiniä viiniä Hilmal oli myöt kun Imatran rannalla vietime yöt. Sun liirun ,sun laarum ,Hilma lauleli vaan kas sinusta juho minä sulhasen saan 5. Kun ihanat silmänsäminuun hän luo hän riehuvan riemun mun rintaani tuo . Kun Vellein neito hän ihana on vaan, sinisilmä,punaposki ,mistä kaunimman saan! 6. Hilman kauniin kasvonsa fluurilla peit, kun rintaani vastenhän makaamaan heit. ja auringon säteet ne kuumenti niin , että tarvittiiin áuringonvarjostin siin 7. Rakkaus sormukset sormehen tuo ja ystaväin sydamet yhtehen luo . Ei vilpitön rakkaus asioita päät*, se vaati viel tanssimaan morsiushäät. 8. Oi sydämen kukka,mä laulan nyt sul, oletkos Hilmasä morsian mul? Kuin lintu mä lennän sun luoksesi vaan, jos sydämestäni sua nyt syleillä saan. 9. rakkaus on löytanyt sydämeni tien, ah,kelle sen sydämen sykkivän vien? Kaik olisi vamista,ei puuttuisi muut' jos Juho ois mun,antaisin hälle sut'. 10. Oi ,Juho ,oi Juho ,sä tiedänhän tuon, ett' itseni sinulle alttiiksi suon. Vaikka viekkkaita kieliä tuhannen ois , eivät sittenkään meitä ne erottaa vois. 11. Sen Juho ja Hilma todita myös, kun vietivät Imatran rannalla yöns, ett' elämän sitehet sitoivat siel, ja he elävät onnellist elämää viel.