Oma rahvas kallehin Karjalan, igihaldie muan isien, merirannas da randah loittonijan, ihanan sinivuarahizen, verel vardoijun, hiel suavun, muan kastetun kyynelien.
Oi rahvas, aigoin endizien, jogo lembes langeni kai. Vikse katkeni kielyt kantelehen nygöi surmango aiga sai. Yös jalgevu! Iäres nouze! Ičel huondes jälgimäi lai, ičel huondes jälgimäi lai.
Kuni nouzou taivahal aihellus oman puolen rahvaizen, kuni sammu ei koin oman armastus sinun poigien tyttärien, sini et, sini et, sini et kavo Karjala kallis. Sini voitat, voitat sie vastaizen.