Ne varsin valehtelevat, tuiki tyhjeä panevat, jotka soittoa sanovat, arvoavat kanteletta Väinämöisen veistämäksi, Jumalan kuvoamaksi, hauin suuren hartioista, veen koiran koukkuluista.
Kielet kiusoista kerätty, naulat muista vastuksista. Sentä ei soita kanteleeni, ei iloitse ensinkänä, soitto ei soita suosioksi, laske ei laatuista iloa, kun on huolista kuvattu, murehista muovaeltu.