On hiljainen aaltojen keinunta tää, se laivaamme kauaksi vie, kun aurinko taivaalla niin lämmittää, on sininen laivamme tie. Linnun näen taivaalla liitelevän, linnun näen valkoisen kiitelevän, Lokkiin katse kaipaava siirtyy, linnun uljahan lentoon, niin taivaalla nään. On myrsky, ja aallot kun nyt myllertää, taas laivaamme keinuttelee ja taivaalla kauaksi aavalle päin, se pilviä kuljettelee. Linnun näen lentävän myrskyä päin, linnun, jonka tyynellä liitävän näin. Lokkiin katse kahlitun kulkee, laivan kannella silloin, nyt kaipaamaan jäin. Kun illalla aurinko laskeutuu, se ruskonsa pilvihin luo, kun hämärään nukkuupi rannalta puut, niin mereltä kuuluvi tuo: Linnun, ääni kaukainen, kutsuva niin, linnun ääni maahan ja taivaisiin, Kanssain sieluin valvoo ja lentää, lokin tuskan ja kaipuun se tuntea saa.