Lähdin kun oli liian vaikeata olla olit kaikista tärkein nyt en tiedä missä meet kaikesta täytyy puhuu niin sä aina sanoit mutta sotku on sotku niin se on ja minkäs teet
Sanat on ilmaa ne ei estä se että pelkää se ei estä mitään, ja mihinkään ei pysty valmistautuun sinäkin teit sen kaiken miksi jo etukäteen menin palasiksi satutit enemmän kuin kukaan muu
Ja nyt mä annan olla huudan mun surut tuuleen päätän et tää on tarpeeksi joskus vielä kaikki tai niin mä luulen annetaan saadaan anteeksi
Tahdon sua samaan aikaan lohduttaa ja lyödä huutaa karjuu ja halata ja sanoo hyvin käy talvi on tullut keskusta on täynnä sohjoo jossakin on nyt valo vaikkei tänne sitä näy
Miten voin tietää koska mennä pitääkö vielä teeskennellä mikä on oikein väärin mikä tapahtuu minäkin tein ne kaikki joita jo etukäteen mietin ettei noita satutin enemmän kuin kukaan muu
Ja nyt mä annan olla huudan mun surut tuuleen päätän et tää on tarpeeksi joskus vielä kaikki tai niin mä luulen annetaan saadaan anteeksi
Annan olla huudan mun surut tuuleen päätän et tää on tarpeeksi joskus vielä kaikki tai niin mä luulen