Kun Saara täytti kahdeksan silloin kävi niin että juhliin tuli vain yksi vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiin oi se sattui sydämeen ei mitä mä teen oi se sattui sydämeen ei mitä mä teen
Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija josta sanottiin et se kaikkia huijaa siinä se seisoi lähtis jo tuo mutta se tulikin luo ja sanoi
Ei saa surettaa leikittäiskö prinsessaa ja ikuisiksi ystäviksi tultais niin kuin Anna ja Diana ei saa surettaa mennään puistoon keinumaan maailma muuttuu kauniimmaksi niin kun se on meidän
Tuija oli vain seitsemän mut tiesi jo sen että vaivaa täytyy nähdä jos tahtoo olla onnellinen jos itse ei hanki itselleen ystävää sitä yksin jää jos itse ei hanki itselleen ystävää sitä yksin jää
Siksi hän Saaran vieraille soitti sanoi: voi kurjana päivä tää koitti Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa älkää tulkokaan