Marja Mattlar - Lintu | Текст песни

• Тексты песен
• Marja Mattlar
• Lintu

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan.
Hän on niin kovin kaunis vieläkin,
Kun kääntyy minua katsomaan.
"Tämä yö on minulle viimeinen",
Kuulen hänen sanovan
"Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan."

"Sinä tiedät jo jotakin elämästä,
Jotain tiedän minäkin.
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä,
Paratiisin saat takaisin."

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään,
Sanaa jokaista painottaen.
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen:
"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin,
Heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
Joita väistin ja pakenin."

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin,
Löysin lähelle itsekin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin,
Heti eksyin ja palelin."

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee,
Hänen otteensa raukeaa.
Siinä samassa silmiä häikäisee
Ja huoneen ikkuna aukeaa.
Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin.

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään.
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa,
Huone humisee tyhjyyttään.

Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan.
Niitä puoliääneen toistelen,
Kun hän on mennyt menojaan:
"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin,
Heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
Joita väistin ja pakenin."

"Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin,
Löysin lähelle itsekin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin,
Heti eksyin ja palelin."

Marja Mattlar еще тексты