Hiljaa katselen, kun linnunpoika kuoriutuu. Kiirehdi en, se kyllä itse suoriutuu. Täytyy odottaa, aikaa oikeaa. Hiljaa katselen, kun uusi silmu aukeaa, lehden ryppyisen se auringolle paljastaa. Opin luottamaan kelloon viisaimpaan.
Hiljaa kuuntelen, kun puro uoman puhkaisee, ohi esteiden se uuden suunnan valitsee. Täytyy odottaa, suuntaa oikeaa. Hiljaa kuuntelen, kun tuuli saapuu, kohahtaa, puita taivuttaa ja vuoren taakse katoaa. Opin tyytymään, luontoon, tietäjään.
Hiljaa kosketan, vain sormenpäillä tavoitan otsaa nukkujan ja syvän rauhan saavutan. Täytyy odottaa, aikaa oikeaa. Hiljaa kosketan ja tunteen nuppu raottuu, vielä odotan ja terälehdet ojentuu. Opin uskomaan, aikaan viisaampaan.