Korttitalo vaan ("The winners take it all", finnish version)
Tahdoin taikka en, tyhjältä nyt tuntuu. (Viitsivitsi) Muistella vain voin, mitä kerran koin. Peli ohi on, kortit lyöty pöytään. (Ja ja) Onnen oudot lait, hirveen oudot, täyden käden sain.
Kai korttitalo vaan se sortui aikanaan. Kun joku puhaltaa, niin se hajoaa.
Syliis lämpimään, kerran pääni painoin. (Haittaakse) Aina jotain jää, kukaan menettää ei voi muistojaan, ne mä saan nyt kantaa. Sua unohtaa, en voi milloinkaan.
Kai korttitalo vaan se sortui aikanaan. Kun joku puhaltaa, niin se hajoaa. Äsken katsoin niin silmiis jäätäviin. Se katse kohdalleen osui sydämeen.
Suuteleeko hän sua niin kuin mä tein? Muistuttaako mua, niin, kun hän kutsuu sua? Ja niin toisinaan, luokses yhä kaipaan. Tiedät itsekin, sua rakastin.
Nyt kaksi tahoillaan, on ehkä pahoillaan. Mutta mitä teen, tieto hyödyttää. Peli jatkukoon, mä siitä poissa oon. Ne pelin säännöt lie, yksi kaiken vie
Sali tyhjenee, ja valot pian sammuu. Ja nyt ymmärrän jo paljon enemmän.
(Mut mä oon ihan okei.)
Kortein avoimin, ei voi täällä voittaa. Sen myös tajusin, että rakensin korttitalon vaan, korttitalon vaan.