- The Old Clock - Säv.R.Pauls, suom.sanat P.Salonen 1992
Yön tumma aika luo, jo varjojaan ei unta muistot suo mä valvon yhä vaan soi kaipuun herkät kellot mun sielussani jälleen kuin sinne kutsuen, luokse eiliseen
Kun murhe pohjaton, käy seuranain se aika lohtu on, mun matkallani ain nään taaskin joka päivä sä jonka mulle annoit kun niistä unelmoin luonas olla voin
Kuulut sä aikaan kaikkeen parhaimpaan sun kanssas riensin onnen kulta pilviin ei saavu takaisin sen minkä menetin sain silti hetken sua mä rakastaa
Sä kerran lähdit pois, mun ystäväin en uskonut mä ois sen käyvän silloin näin ei menneet ajat meille ne tulla voisi koskaan mä siksi harhailen nyt tiellä muistojen
Kuulut sä aikaan kaikkeen parhaimpaan sun kanssas riensin onnen kulta pilviin ei saavu takaisin sen minkä menetin sain silti hetken sua mä rakastaa