Mie muistan, ko Viipurin kavul' mie astelin, taaksen' jäi Papulan silta. Iloissain olin mie, vastaan ko tulit sie ihana oli se ilta.
Ko saapui se hetki taas välleen, et' kohattais' toisemme jälleen. Myö haasteltiin rattoisast', Kuu paistoi ihanast', kahen kun haaveiltiin.
Kerto: Viel monta muistoo Viipurist' ois. Kerttukii männyt on jo miulta pois. Konsa sinut, Kerttu, nähdä vielä saan, pyörees' myös tornis' häitä tanssitaan. Polvellein silloin istutan mie siun ja tunnen, että sie oot ikuisesti miun.