Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu/ Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu/ Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen/ Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen/ Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii/ Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit/ Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit/ Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin/ Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu/ On vaan pakko vain elämän armoille antautuu/ Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu/ Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun/ Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana/ Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata/ Mut en mä pysty enkä mä haluu/ Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun/
Kertsi:
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/ Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan/ Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi/ Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit/
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/ Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan/ Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi/ En ikinä pystykkään sanomaan hyvästi/
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää/ Se kehen luottaa selkänsä kääntää/ En haluu miettii en vaan pysty vittu enää/ Yksin oikeestaan olikin helpompi elää/ Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen/ Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen/ Tie kääntykin auringosta sateeseen/ Mut sade loppu en palaa enää menneeseen/ Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin/ Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri/ Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin/ Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit/ Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn/ Sydän kivee ja verikin jo jäätyy/ Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn/ Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys/
KERTSI
Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee/ Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen/ Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura/ On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa/ Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä/ Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä/ Rakkautta tulee ja rakkautta menee/ En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee/
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa/ sä satutit mua ja se paska kesti kauan/ En pysty nauraan enkä edes halua/ Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata/ Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä/ Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään/ Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä/ Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä/