Seitsemän merta kavalaa
ja seitsemän pimeää majakkaa
tämä tuntematon ― mentävä on
sielua piinaa, ikävä loputon
Kauriin kääntöpiirin taa
kohti viimeistä rantaa
vuorovedet miestä kuljettaa
ja kivussa kantaa
Oi Aurora ― kaikkiko katoaa
Oi Aurora ― etkö jättäisi vähän valoa
Kun tuuli kääntyy koilliseen
aaltoihin lasken seppeleen
kristallisen maljani viimeisen
menneelle täytän ja kumoan sen
Oi Aurora ― kaikkiko katoaa
Oi Aurora ― etkö jättäisi vahän valoa
Tähän pelossa kuljin etsin syvääkin syvemmän haudan rauta
kahlein arkkuun suljin pyhän totuuden polttoraudan
Oi Aurora - kaikkiko katoaa
Oi Aurora - etkö jättäisi vähän valoa
Mikko Kuustonen еще тексты
Оценка текста
Статистика страницы на pesni.guru ▼
Просмотров сегодня: 2