Kerenski se leipoi kuivan taikinan Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan. Ai, ai, Kerenski, turha on sun toiveesi, Suomi on jo vapaa maa ryssän vallasta.
Puolanmaa on jauhot, Viro hiivana. Ukraina on sokeri, Liivi liemenä Aunus, Vepsä, Inkeri, Doni, Krimi, Kaukaasi Kardemummit, sahraimet, voit ja maustineet.
Taikina se paisui, kiehui, kohosi, Kerenski se riehui, sotki, hämmensi. Vot, kak, hyvää taikinaa, harvoin sitä nähdä saa, Suolaista ja makeaa, niin kuin hunajaa.
Helsingissä kerran kävi Kerenski, Tokoille hän siellä suuta suikkasi. Suomen herrat lumosi, taikinahan survosi. Ai, ai, Kerenski, turhat toiveesi!
Saksan koira jalo kaatoi taikinan Hiivat, suolat ahmi kitaansa mahtavaan. Kokki itse karkasi, ulkomaille laukkasi. Ai, ai, Kerenski, turhat toiveesi!