Väittävät, pieni on kaunista Silti puhuvat suuria Tekevät kaikesta lukuja Tutkivat syitä ja suhteita Käskevät ymmärtää kaikkea Antamaan kaikelle arvonsa Ja vaikken piittaisi laisinkaan En voi valita toisinkaan
Onnekas ken tajuaa Yksi kirkas ajatus peittoaa sata sumeaa Viisaus sillä seuranaan Joka arvauksien sijaan Pitää mölyt mahassaan
Saavat luottamaan sanaansa Luovat uusia tarpeita Valtaavat vuoren huippuja Käyvät kuussa ja marsissa Keksivät uusia aseita Sen perään uusia saloja Saavat pelkäämään Jumalaa Kunnes ei sellaista olekkaan
Luulin olevani yksin Kipeästi seuraa kaipasin Nyt tiedän etten ole yksin Vaan, että seuraa enää kaipaisin
Onnekas ken tajuaa Yksi ylväs ajatus peittoaa sata laimeaa Järki sillä seuranaan Joka arvauksien sijaan Pitää mölyt mahassaan
Uurtavat vanhaa ja kaunista Kauppaavat uutta ja harmaata Syyttävät suurta valhetta Juottavat katkeraa kalkkia Tahtoisin kieltää osani Tahdon kieltää vastuuni Kristuksen ruumis ja pedon pää Voi kuinka ihmistä pelkäänkään