Hän tanssii ripaskaa ja balalaika soi, Hänen katseessaan outo tuli salamoi. Hän kauhunvaltaan sai niin monet miehet maan, Mutta naisilleen oli nallekarhu vaan.
Kaikki tiesi, puhuttu ei ääneen, Maine kasvoi kukaties. Monta kertaa toiseksi vain jääneen Kuului toinen mies.
kertosäe: Raa-Raa-Rasputin, rakastaja Rasputin, Kuin paholainen tanssi ja joi. Raa-Raa-Rasputin katsoi silmiin tummiinkin Ja tyttökansaa hypnotisoi.
Mies oli uskotuin hän vanhan Nikolain, Mutta mielessään oli Alexandra vain. Hän iski silmää niin ja tanssi ripaskaa, Oli sellainen, ettei tyttö unta saa.
Tulta otti moni sydän silloin, Hiljaa kuiski moni suu. Kuinka montaa rakasti hän illoin Tuskin paljastuu.
kertosäe
Hän tanssii ripaskaa ja balalaika soi, Kautta pohjanmaan viinin myrkytetyn joi. Hän nikotteli vain, ei mennyt henkikään, Tyttöön seuraavaan hän jo iski silmiään.
Kenpä oisi namipala parhain, Ellei kunnon Rasputin? Heitä näen tiellä aamuvarhain Vielä tänäänkin.