Moonsorrow - Jumalten kaupunki including Tuhatvuotinen perintö | Текст песни

• Тексты песен
• Moonsorrow
• Jumalten kaupunki including Tuhatvuotinen perintö

[alkusoitto]

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.

[jumalten kaupunki]

Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ympäröimänä.
Joet vilkkaat risteävät
Aikaa ammoista kuljettaen.

Saattue pysähtyy
Lämpimään sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!

Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.

Ukkonen valaisee
Seinämät vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsän
Sen kansaa raviten.

Tuhannen vuotta kulunut kai
On siitä kun täältä lähdimme.
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten.

Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.

Puisen pöydän äärellä
Esi-isät juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veressä tanssien.

Vesi kadonneen järvenselän
Iäisyydessä lepää.
Heikko pinta peilityyni väreilee
Vain kosketuksesta ihmisen.

Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pettävät.
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edessämme katoaa.

[english translation:]

[legacy of a thousand years]

[prelude]

For a thousand years we have wandered,
Seeking for our forsaken people, and lo!
Before us is the path to the city of the gods.

[city of the gods]

At the bottom of that valley
Surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
Carrying long gone time.

Here the company will stop,
Resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away
Sounds a bronzen horn - hearken!

Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.

At the flash of lightning
The dreary mountains unveil.
Water pounds the green vault,
Nourishing the woodland folk.

A thousand years may have passed
From the moment we left our home.
At last have we returned
To the city of the eternal.

Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.

Our forefathers, they feast
Around a wooden table.
In the fragments of a broken spell
They dance with blooded feet.

The open, forsaken lake
Is sleeping in forever.
The frail unrippled breaks
Only at the touch of man.

A thousand years
For a brother to betray brother.
And the beauty of the city of the gods
Will vanish before our eyes.

Moonsorrow еще тексты