Moonsorrow (Kivenkantaja 2003) - Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perintö | Текст песни

• Тексты песен
• Moonsorrow (Kivenkantaja 2003)
• Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perintö

[alkusoitto]
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
eksyksiss, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
edessmme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
[JUMALTEN KAUPUNKI]
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ymprimn.
Joet vilkkaat ristevt
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pyshtyy
lmpimn sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
seinmt vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsn
sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siit kun tlt lhdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alaspin.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pydn rell
esi-ist juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veress tanssien.
Vesi kadonneen jrvenseln
iisyydess lep.
Heikko pinta peilityyni vreilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pettvt.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edessmme katoaa.

[English translation:]

[LEGACY OF A THOUSAND YEARS]

[prelude]

For a thousand years we have wandered,
seeking for our forsaken people, and lo!
before us is the path to the city of the gods.

[CITY OF THE GODS]

At the bottom of that valley
surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
carrying long gone time.

Here the company will stop,
resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away
sounds a bronzen horn - hearken!

Path leads to a valley,
waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
to the golden house of the gods.

At the flash of lightning
the dreary mountains unveil.
Water pounds the green vault,
nourishing the woodland folk.

A thousand years may have passed
from the moment we left our home.
At last have we returned
to the city of the eternal.

Path leads to a valley,
waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
to the golden house of the gods.

Our forefathers, they feast
around a wooden table.
In the fragments of a broken spell
they dance with blooded feet.

The open, forsaken lake
is sleeping in forever.
The frail unrippled breaks
only at the touch of man.

A thousand years
for a brother to betray brother.
And the beauty of the city of the gods
will vanish before our eyes.

Moonsorrow (Kivenkantaja 2003) еще тексты